Muhammed oli psykopaatti

Tällä hiipparilla nimeltä Muhammed väitetään olleen jos jonkinlaisia hulluuskohtauksia (mahdollisesti epileptisiä), joiden aikana heppu näki outoja näkyjä perinteisten hullujen tapaan. Muhammed äänteli kuin kameli, suusta tuli vaahtoa ja kundi hikoili poikkeuksellisen paljon. Encyclopedia of Islam sanoo, että Muhammed itse piti näitä kohtauksia aitoina jumalallisina kohtauksina. Ehkä niin, tai sitten ne on vain sovitettu kertomukseen.

Kaiketi epileptiset kohtaukset vaikuttivat aikalaisista mahtavilta. Toiset taas väittivät Muhammedin olevan pahojen henkien riivaama (sinänsä todella typerä väite) tai sitten Muhammed oli härski taikuri tai mahdollisesti teeskentelijä. Epäselvää on, oliko suurella kusettajalla näitä kohtauksia jo ennen kuin hän alkoi nähdä itsensä profeettana. 

Bysanttilainen historioitsija Teofanes raportoi Muhammedin kohtauksista jo 8. vuosisadalla. Teofaneksen mukaan Muhammedin vaimo, joka kaiketi oli ”aatelista” alkuperää valitti, että hän joutui olemaan niin hullun miehen vaimona. Kaiken lisäksi nainen kitisi siitä, että Muhammed oli köyhä (mutta köyhyys oli kaiketi siihen aikaan normaali tila).

Keski-ajalla vallitsi näkemys, jonka mukaan epileptikot olivat jotenkin epäpuhtaita ja parantumattomasti sairaita eli hulluja tai demonien vallassa olevia (mikä silloin tarkoitti samaa asiaa).

Ei ole kovinkaan tervejärkistä väittää enkeli Gabrielin ilmestyneen välittämään viestiä jumalalta. Saadessaan epileptisen kohtauksen Muhammed väitti olevansa transsissa. Tällainen temppu saattoi tehota aikalaisiin, mutta on hämmästyttävää, että uskomus elää vieläkin sitkeästi.

1700-luvulla käsitykset Islamin uhkasta muuttuivat länsimaissa. Muhammedin epilepsia alettiin nähdä sairautena. 1800-luvulla D.S. Margoliouth väitti, että Muhammed toisinaan jopa teeskenteli kohtauksensa. Myös kataleptinen hulluus sopii Muhammedin taudinkuvaan.

Dostojevski, joka myös oli epileptikko, kirjoitti kohtausten antavan inspiraatiota siten, että emotionaalinen subjektiivisuus kohtaa ajan pysähtyneisyyden. Dostojevskin mukaan hänen omat kohtauksensa olivat hyvin samankaltaisia kuin Muhammedin.

Franz Bul (1903) on tutkimuksissaan havainnut hysteerikkojen huonon erottelukyvyn todellisuuden ja kuvitelmien välillä. Muhammedin oli täten turvallista sanoa näkyjensä olevan profeetallisia. Nykyään hän olisi joutunut hullujenhuoneelle, minne hän ilman muuta olisi kuulunutkin. Duncan Black Macdonald (1911) sanoi, että Muhammedin elämän tutkiminen sai hänet tekemään johtopäätöksen, että Muhammed oli patologinen tapaus.

Onko epilepsia vakavia terveydellisiä vaikutuksia? Muhammedin tapauksessa näin näyttäisi olleen.

Myös toisiin diagnooseihin voidaan päätyä käytettävissä olevan materiaalin perusteella. Frank F. Freemon kuitenkin sanoo, että kyseessä ei ollut skitsofrenia sellaisena kuin se nykyään ymmärretään. Freemon mukaan kuvaukset eivät myöskään sovi hallusinogeenien käyttöön tai Menieren tautiin. Freemonin mukaan on kuitenkin selvää, että Muhammed kärsi psykomotorisista häiriöistä. Jonkinlaisesta epilepsiasta Muhammed ilmeisesti kärsi. Puutteelliset tiedot tekevät tarkan diagnoosin mahdottomaksi.

Muhammedin epänormaali psykofyysinen tila teki myös hänen ”moraaliset” opetuksensa enemmän kuin kyseenalaisiksi. Vai onko niin, että jumala(t) kommunikoivat vain epänormaalien ihmisten kanssa? Paavalillakin taisi olla epilepsia.

Lähteenä on käytetty Wikipedian artikkelia Criticism of Muhammed